1
00:00:24,709 --> 00:00:27,834
JOUTSEN
2
00:00:29,501 --> 00:00:32,334
Ernie oli saanut kiväärin syntymäpäivälahjaksi.
3
00:00:32,334 --> 00:00:36,001
Hän otti pyssyn ja patruunoita
ja lähti etsimään saalista.
4
00:00:36,001 --> 00:00:37,293
Raymondin talolla -
5
00:00:37,293 --> 00:00:40,709
hän pani kaksi sormea suuhunsa
ja vihelsi kimakasti.
6
00:00:41,501 --> 00:00:44,376
Raymond oli
Ernien paras ystävä naapurista.
7
00:00:44,376 --> 00:00:46,501
Ernie näytti hänelle kivääriä.
8
00:00:46,501 --> 00:00:49,418
"Peijooni", sanoi Raymond.
"Nyt pidetään lystiä."
9
00:00:50,376 --> 00:00:53,626
Pojat lähtivät matkaan.
Oli toukokuinen lauantaiaamu.
10
00:00:53,626 --> 00:00:58,209
Kastanjat olivat kukassa,
ja orapihlaja hohti valkeana.
11
00:00:58,209 --> 00:01:03,209
Ernie ja Raymond kulkivat kapeaa polkua
ammuskellen pikkulintuja.
12
00:01:03,209 --> 00:01:06,126
Punatulkkuja, rautiaisia,
kerttuja ja sirkkuja.
13
00:01:06,126 --> 00:01:10,834
Kun he tulivat rautatielle,
14 pikkulintua roikkui narussa.
14
00:01:11,668 --> 00:01:14,834
"Katso", Ernie kuiskasi viittoen.
"Tuolla."
15
00:01:14,834 --> 00:01:19,418
Pensaikon takana pieni poika
katseli vanhan puun oksistoa kiikarilla.
16
00:01:19,418 --> 00:01:21,084
"Watson, se torvelo."
17
00:01:22,584 --> 00:01:27,501
Peter Watson oli hintelä.
Hänellä oli pisamia ja paksut silmälasit.
18
00:01:27,501 --> 00:01:31,709
Hän oli hyvä oppilas,
yläluokalla jo kolmentoista ikäisenä.
19
00:01:31,709 --> 00:01:34,543
Hän piti musiikista
ja soitti pianoa hyvin.
20
00:01:34,543 --> 00:01:37,376
Huono peleissä, hiljainen ja kohtelias.
21
00:01:39,043 --> 00:01:42,293
Isot pojat hiipivät pienen pojan luokse.
22
00:01:44,293 --> 00:01:49,459
Hän ei huomannut heitä kiikarinsa takaa
jotakin hartaasti tarkkaillessaan.
23
00:01:50,459 --> 00:01:52,834
"Kädet ylös!" Ernie huusi ja tähtäsi.
24
00:01:52,834 --> 00:01:54,501
Peter Watson säpsähti.
25
00:01:56,501 --> 00:01:59,168
Hän tuijotti lasiensa läpi tunkeilijoita.
26
00:01:59,168 --> 00:02:01,501
"Tottele!" Ernie huusi. "Kädet ylös!"
27
00:02:01,501 --> 00:02:05,709
Peter seisoi hiljaa
pidellen kiikaria edessään molemmin käsin.
28
00:02:05,709 --> 00:02:07,543
Hän katsoi poikia.
29
00:02:07,543 --> 00:02:11,126
Hän ei pelännyt
mutta tiesi varoa näitä kahta -
30
00:02:11,126 --> 00:02:13,751
oltuaan usein heidän silmätikkunaan.
31
00:02:13,751 --> 00:02:14,876
Nosta kädet.
32
00:02:14,876 --> 00:02:16,834
Se oli viisainta.
33
00:02:16,834 --> 00:02:19,751
Raymond sieppasi häneltä kiikarin.
34
00:02:19,751 --> 00:02:21,668
"Ketä vakoilet?" hän kivahti.
35
00:02:21,668 --> 00:02:23,959
Peter Watson harkitsi vaihtoehtoja.
36
00:02:23,959 --> 00:02:26,751
Jos hän juoksisi,
pojat saisivat hänet kiinni.
37
00:02:26,751 --> 00:02:29,334
Jos hän huutaisi apua, kukaan ei kuulisi.
38
00:02:29,334 --> 00:02:33,959
Hänen täytyi siis pysyä tyynenä
ja selvitä tilanteesta puhumalla.
39
00:02:33,959 --> 00:02:36,418
"Katselin vihertikkaa", Peter sanoi.
40
00:02:36,418 --> 00:02:39,668
"Mitä?" "Koirasvihertikkaa."
Picus viridis.
41
00:02:39,668 --> 00:02:43,001
"Se nakutteli kelopuuta etsien toukkia."
42
00:02:43,001 --> 00:02:45,084
"Missä se on?" Ernie nosti pyssyn.
43
00:02:45,084 --> 00:02:47,376
"Ammun sen!" "Et voi", Peter sanoi -
44
00:02:47,376 --> 00:02:50,459
katsoen Raymondin olalla
roikkuvia lintuja.
45
00:02:50,459 --> 00:02:54,126
"Se lensi pois, kun huusitte.
Tikat ovat erittäin arkoja."
46
00:02:59,834 --> 00:03:01,668
Raymond supatti Ernien korvaan.
47
00:03:01,668 --> 00:03:04,126
Ernie läpsäytti reittään. "Hyvä idea!"
48
00:03:04,126 --> 00:03:08,376
Hän laski pyssyn, meni Peterin eteen
ja kaatoi tämän maahan.
49
00:03:08,376 --> 00:03:11,251
Raymond leikkasi narusta pätkän.
50
00:03:11,251 --> 00:03:15,043
He sitoivat Peterin ranteet yhteen.
"Nyt jalat", Raymond sanoi.
51
00:03:15,043 --> 00:03:19,584
Peter rimpuili ja sai nyrkistä vatsaansa.
Hän haukkoi henkeä liikkumatta.
52
00:03:19,584 --> 00:03:23,626
Isot pojat sitoivat hänen nilkkansa
kuin kananpojalta.
53
00:03:23,626 --> 00:03:28,418
Ernie otti pyssynsä, ja he alkoivat
kantaa poikaa rautatietä kohti.
54
00:03:28,418 --> 00:03:30,459
Peter Watson piti suunsa kiinni.
55
00:03:30,459 --> 00:03:33,334
Mitä pojat aikoivatkin, puhe oli turhaa.
56
00:03:33,334 --> 00:03:35,251
He veivät hänet pengertä alas -
57
00:03:35,251 --> 00:03:38,418
ja laskivat kiskojen väliin.
Näiden kiskojen.
58
00:03:40,418 --> 00:03:41,626
Näiden tässä.
59
00:03:41,626 --> 00:03:44,626
Se tapahtui 27 vuotta sitten.
Olen Peter Watson.
60
00:03:46,209 --> 00:03:48,209
"Lisää narua", Ernie sanoi.
61
00:03:51,876 --> 00:03:55,709
Pian Peter makasi avuttomana
kiskojen väliin sidottuna.
62
00:03:55,709 --> 00:03:58,459
Hän pystyi liikuttamaan
vain päätä ja jalkoja.
63
00:03:58,459 --> 00:04:01,376
Ernie ja Raymond ihailivat kättensä työtä.
64
00:04:01,376 --> 00:04:03,376
"Hyvä tuli", Ernie sanoi.
65
00:04:03,376 --> 00:04:06,334
"Tämä on murha",
sanoi radalla makaava poika.
66
00:04:06,334 --> 00:04:08,334
"Ei välttämättä", sanoi Ernie.
67
00:04:08,334 --> 00:04:13,126
"Se riippuu junien maavarasta.
Makaa litteänä, niin saatat selvitä."
68
00:04:14,584 --> 00:04:18,001
Isot pojat nousivat penkereelle
ja istuivat ruohikolle.
69
00:04:18,001 --> 00:04:20,209
Erniellä oli tupakkaa. He polttivat.
70
00:04:20,209 --> 00:04:22,501
Peter tiesi, ettei vapautuisi.
71
00:04:22,501 --> 00:04:27,043
Nämä olivat vaarallisia,
kahjoja, typeriä poikia.
72
00:04:27,043 --> 00:04:29,876
"Täytyy ajatella rauhallisesti",
Peter tuumi.
73
00:04:29,876 --> 00:04:34,043
Hän pohti hiljaa mahdollisuuksiaan.
Pään korkein kohta oli nenä.
74
00:04:34,043 --> 00:04:37,793
Hän arvioi nenänsä kohoavan
kymmenen senttiä kiskoista.
75
00:04:37,793 --> 00:04:40,418
Oliko se liikaa?
Nykydieseleistä ei tiennyt.
76
00:04:40,418 --> 00:04:43,584
Hänen päänsä oli soralla
ratapölkkyjen välissä.
77
00:04:43,584 --> 00:04:45,918
Hänen täytyi kaivautua.
78
00:04:45,918 --> 00:04:51,626
Hän alkoi hivuttaa soraa päällään
ja sai tehtyä pienen kuopan.
79
00:04:51,626 --> 00:04:54,043
Pää oli nyt viitisen senttiä alempana.
80
00:04:54,043 --> 00:04:56,084
Se riittäisi. Mutta entä jalat?
81
00:04:56,084 --> 00:05:00,834
Hän käänsi jalkateränsä maata vasten
ja alkoi odottaa junaa.
82
00:05:00,834 --> 00:05:04,501
Hän pohti, syntyikö junan alle tyhjiö,
83
00:05:04,501 --> 00:05:07,626
joka imaisisi hänet ylös.
Se oli mahdollista.
84
00:05:07,626 --> 00:05:12,043
Hänen piti keskittyä
pitämään kehonsa tiukasti maassa.
85
00:05:12,043 --> 00:05:15,918
"En saa olla velttona.
Painaudun tiukasti maata vasten."
86
00:05:15,918 --> 00:05:21,001
Peter katseli valkoista taivasta,
jolla ajelehti yksinäinen kumpupilvi.
87
00:05:21,001 --> 00:05:25,084
Lentokone ohitti pilven.
Pieni ylätaso, punainen runko.
88
00:05:25,084 --> 00:05:29,251
Vanha Piper Cub ehkäpä.
Hän katseli sitä, kunnes se katosi.
89
00:05:29,251 --> 00:05:34,334
Ja yhtäkkiä hän kuuli
kummallista värinää kiskoilta.
90
00:05:34,334 --> 00:05:40,126
Vaimeaa, lähes äänetöntä huminaa
jostain kaukaa radalta.
91
00:05:46,168 --> 00:05:48,918
Peter kohotti päänsä
ja katsoi suoraa rataa,
92
00:05:48,918 --> 00:05:51,168
joka ulottui kauas etäisyyteen.
93
00:05:51,168 --> 00:05:53,668
Hän näki junan. Ensin mustan pisteen,
94
00:05:53,668 --> 00:05:56,793
mutta hänen katsellessaan
piste kasvoi isommaksi,
95
00:05:56,793 --> 00:06:02,751
kunnes se ei ollut enää piste vaan iso,
kantikas dieselveturin keula.
96
00:06:02,751 --> 00:06:07,001
Peter painoi päänsä tukevasti
soraan tekemäänsä kuoppaan.
97
00:06:07,001 --> 00:06:08,543
Hän taittoi jalkansa,
98
00:06:08,543 --> 00:06:11,584
sulki silmänsä tiukasti
ja painautui maata vasten.
99
00:06:11,584 --> 00:06:16,168
Juna tuli räjähtävällä pauhulla
kuin korvalla laukaistu ase.
100
00:06:16,168 --> 00:06:18,876
Räjähdystä seurasi riipivä, ulvova tuuli,
101
00:06:18,876 --> 00:06:22,293
joka syöksyi hurrikaanin lailla
sieraimiin ja keuhkoihin.
102
00:06:22,293 --> 00:06:25,084
Melu oli korvia huumaava.
Tuuli salpasi hengen.
103
00:06:25,084 --> 00:06:31,126
Hän tunsi joutuvansa syödyksi ulvovan,
murhanhimoisen hirviön kitaan.
104
00:06:31,126 --> 00:06:33,334
Se lakkasi. Juna oli mennyt.
105
00:06:34,043 --> 00:06:39,084
Peter avasi silmänsä ja näki taivaan
ja saman valkoisen pilven ajelehtimassa.
106
00:06:39,084 --> 00:06:41,626
Se oli ohi. Hän oli selviytynyt.
107
00:06:48,168 --> 00:06:49,834
- Irrota hänet.
- Ernie sanoi.
108
00:06:49,834 --> 00:06:52,709
Raymond katkaisi kiskoihin sidotut narut.
109
00:06:52,709 --> 00:06:55,126
"Vapauta jalat mutta älä käsiä."
110
00:06:55,126 --> 00:06:57,501
Raymond katkaisi narut nilkoista.
111
00:06:57,501 --> 00:07:00,626
"Olet yhä vankina, veikkoseni."
Ernie sanoi.
112
00:07:00,626 --> 00:07:04,668
Pojat marssittivat Peter Watsonin
pellon poikki järvelle.
113
00:07:04,668 --> 00:07:07,376
Vangin ranteet olivat yhä sidotut.
114
00:07:07,376 --> 00:07:12,459
Ernie kantoi pyssyä
ja Raymond Peteriltä ottamaansa kiikaria.
115
00:07:16,084 --> 00:07:19,834
Järvi oli pitkä ja kapea.
Rantamilla kasvoi korkeita pajuja.
116
00:07:19,834 --> 00:07:24,251
Keskellä oli paljas vesi,
mutta rantavedessä oli tiheä ruovikko.
117
00:07:24,251 --> 00:07:27,001
"No niin", Ernie sanoi. "Tehdään näin.
118
00:07:27,001 --> 00:07:29,043
Tartu käsistä, minä jaloista.
119
00:07:29,043 --> 00:07:33,043
Heitetään hänet
tuonne mutaiseen ruovikkoon."
120
00:07:33,043 --> 00:07:35,751
"Katso!" Raymond huudahti. "Ammutaan tuo!"
121
00:07:35,751 --> 00:07:37,793
Peter Watson kääntyi katsomaan.
122
00:07:37,793 --> 00:07:43,043
Valtava korsista rakennettu pesäkeko
kohosi puoli metriä vedenpinnasta.
123
00:07:43,043 --> 00:07:47,293
Sen päällä istui uljas valkea joutsen
seesteisenä kuin Järven neito.
124
00:07:47,293 --> 00:07:50,834
Se katseli poikia valppaasti.
125
00:07:50,834 --> 00:07:53,293
"Kissa vieköön!" Raymond huusi. "Komea!"
126
00:07:53,293 --> 00:07:56,834
Ernie päästi irti vangista
ja nosti pyssyn olkaansa vasten.
127
00:07:56,834 --> 00:08:00,418
"Tämä on lintujen rauhoitusalue",
Peter änkytti.
128
00:08:00,418 --> 00:08:02,334
"Mikä?" Ernie kysyi.
129
00:08:02,334 --> 00:08:07,376
Peter tunsi villiä raivoa sisimmässään.
Hän yritti pitää äänensä tyynenä.
130
00:08:07,376 --> 00:08:09,793
"Joutsen on Englannin suojelluin lintu,
131
00:08:09,793 --> 00:08:13,334
eikä lintua saa ampua pesään.
Sillä voi olla poikasia.
132
00:08:13,334 --> 00:08:16,626
Älä tee sitä. Ole kiltti, älä!"
133
00:08:18,209 --> 00:08:20,376
Luoti osui joutsenen siroon päähän.
134
00:08:20,376 --> 00:08:24,001
Pitkä valkoinen kaula
painui hitaasti pesän reunalle.
135
00:08:33,918 --> 00:08:34,751
Avaa.
136
00:08:47,751 --> 00:08:50,126
"Vapauta kädet. Hän on lintukoiramme."
137
00:08:50,126 --> 00:08:53,084
Raymond katkaisi narut
pienen pojan ranteista.
138
00:08:53,084 --> 00:08:54,251
"Nouda se!"
139
00:08:54,251 --> 00:08:55,793
"En suostu", sanoin.
140
00:08:56,376 --> 00:08:59,501
Ernie löi Peteriä
kovaa kasvoihin avokämmenellä.
141
00:08:59,501 --> 00:09:02,168
Veri alkoi valua toisesta sieraimesta.
142
00:09:02,168 --> 00:09:05,834
"Kieltäydypä uudestaan, niin takaan tämän:
143
00:09:05,834 --> 00:09:10,876
Lyön nätin valkoiset etuhampaasi irti
molemmilta riveiltä. Ymmärrätkö?"
144
00:09:10,876 --> 00:09:11,918
Peter oli vaiti.
145
00:09:11,918 --> 00:09:14,209
"Vastaa!" Ernie ärähti. "Ymmärrätkö?"
146
00:09:14,209 --> 00:09:16,959
"Kyllä", Peter sanoi vaisusti. "Ymmärrän."
147
00:09:17,834 --> 00:09:22,084
Kyyneleet poskilla valuen
Peter laskeutui rannasta veteen.
148
00:09:22,084 --> 00:09:25,751
Hän kahlasi kuolleen joutsenen luo
ja nosti sen hellästi.
149
00:09:25,751 --> 00:09:29,293
Sen alla oli kaksi pientä
harmaata untuvikkoa -
150
00:09:29,293 --> 00:09:31,668
toisissaan kiinni pesän keskellä.
151
00:09:31,668 --> 00:09:34,251
"Onko munia?" Ernie huusi rannasta.
152
00:09:38,668 --> 00:09:41,043
"Ei", Peter vastasi. "Ei mitään."
153
00:09:46,251 --> 00:09:48,918
Hän kantoi kuolleen joutsenen rantaan,
154
00:09:48,918 --> 00:09:52,793
laski sen varovasti maahan
ja katsoi poikia.
155
00:09:52,793 --> 00:09:56,084
Kyynelistä kosteat silmät
leiskuivat raivosta.
156
00:09:56,084 --> 00:09:58,584
"Teidät tässä pitäisi tappaa", hän sanoi.
157
00:09:58,584 --> 00:10:02,084
Ernie säpsähti hieman
mutta tokeni nopeasti.
158
00:10:02,084 --> 00:10:05,251
Uhkaava pilke syttyi
hänen mustiin tihrusilmiinsä.
159
00:10:07,543 --> 00:10:09,251
"Anna veitsesi, Raymond."
160
00:10:11,668 --> 00:10:14,584
Linnun luustossa on nivel,
joka kiinnittää siiven.
161
00:10:14,584 --> 00:10:18,168
Ernie työnsi veitsen niveleen
ja leikkasi jännettä.
162
00:10:18,168 --> 00:10:22,376
Veitsi oli terävä,
ja pian siipi irtosi kokonaisena.
163
00:10:22,376 --> 00:10:25,126
Ernie käänsi joutsenen
ja irrotti toisenkin.
164
00:10:25,126 --> 00:10:27,709
"Narua." Hän ojensi kätensä Raymondille.
165
00:10:30,251 --> 00:10:36,043
Ernie leikkasi kahdeksan narunpätkää
ja sitoi ne pitkin ison siiven yläreunaa.
166
00:10:36,043 --> 00:10:37,668
"Levitä kätesi."
167
00:10:40,668 --> 00:10:44,751
Peter Watson seisoi auringonpaisteessa
kauniina toukokuun aamuna -
168
00:10:44,751 --> 00:10:49,543
sivuillaan valtavat, veriset siivet,
jotka roikkuivat irvokkaasti.
169
00:10:49,543 --> 00:10:52,668
Ernie taputti käsiään
ja tanssahteli ruohikolla.
170
00:10:59,668 --> 00:11:01,918
"Joko riittää?" Peter Watson kysyi.
171
00:11:01,918 --> 00:11:04,543
"Joutsenet eivät puhu", Ernie sanoi.
172
00:11:04,543 --> 00:11:08,626
He marssivat järven reunaa
korkean pajun luokse.
173
00:11:08,626 --> 00:11:13,376
Pitkät oksat kaartuivat alas
lähes koskettaen järven pintaa.
174
00:11:14,126 --> 00:11:20,376
"Ja nyt, herra Joutsen, kiipeät latvaan
ja sitten levität siipesi ja lennät."
175
00:11:20,376 --> 00:11:22,293
"Mainiota!" kiljui Raymond.
176
00:11:22,293 --> 00:11:26,959
Ajatus kiipeämisestä pois
huligaanien kynsistä miellytti Peteriä.
177
00:11:26,959 --> 00:11:31,668
Hän voisi pysyä puussa.
Pojat tuskin tulisivat perässä.
178
00:11:31,668 --> 00:11:36,376
Jos tulisivat, hän menisi ohuelle oksalle,
joka ei kestäisi kahta.
179
00:11:36,376 --> 00:11:40,334
Puun matalille oksille
oli melko helppo kiivetä.
180
00:11:40,334 --> 00:11:42,334
"Ylemmäs!" Ernie huusi.
181
00:11:42,334 --> 00:11:45,584
Peter kiipesi,
kunnes ei päässyt enää ylemmäs.
182
00:11:45,584 --> 00:11:48,709
Hän seisoi
miehen ranteen paksuisella oksalla,
183
00:11:48,709 --> 00:11:53,084
joka ojentui järven ylle
ja kaartui viehkeästi alas.
184
00:11:53,084 --> 00:11:55,126
Hän hengähti kiivettyään.
185
00:11:55,126 --> 00:11:58,751
Hän oli ainakin 15 metrin korkeudessa
eikä nähnyt poikia.
186
00:11:58,751 --> 00:12:01,334
He eivät olleet enää puun juurella.
187
00:12:01,334 --> 00:12:02,709
"Kuuntele tarkasti."
188
00:12:02,709 --> 00:12:04,626
He olivat siirtyneet kauemmas,
189
00:12:04,626 --> 00:12:08,043
mistä näkivät hyvin
puun latvassa olevan pojan.
190
00:12:08,043 --> 00:12:13,376
Heitä katsoessaan Peter huomasi,
kuinka harva pajun lehvistö oli.
191
00:12:13,376 --> 00:12:15,334
Se ei antanut hänelle suojaa.
192
00:12:15,334 --> 00:12:21,334
"Kävele oksaa pitkin
mutaisen veden päälle ja lähde lentoon!"
193
00:12:21,334 --> 00:12:23,168
Peter Watson ei liikahtanut.
194
00:12:23,168 --> 00:12:26,168
Hän piti katseensa
hahmoissa alhaalla pellolla.
195
00:12:26,168 --> 00:12:28,709
He seisoivat hievahtamatta häntä katsoen.
196
00:12:28,709 --> 00:12:30,001
"Lasken kymmeneen.
197
00:12:30,001 --> 00:12:33,793
Jos et levitä siipiäsi ja lennä,
ammun sinut alas.
198
00:12:33,793 --> 00:12:37,793
Saan kaksi joutsenta plakkariini. No niin.
199
00:12:37,793 --> 00:12:43,584
Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi."
200
00:12:43,584 --> 00:12:48,043
Peter Watson ei hievahtanut.
Mikään ei saisi häntä liikkumaan.
201
00:12:48,043 --> 00:12:51,418
"Seitsemän, kahdeksan,
yhdeksän, kymmenen!"
202
00:12:51,418 --> 00:12:55,418
Peter näki pyssyn nousevan olkaa vasten.
Se osoitti häntä kohti.
203
00:12:55,418 --> 00:12:59,876
Hän kuuli pamauksen
ja luodin ujelluksen päänsä vierestä.
204
00:13:03,251 --> 00:13:07,543
Hän pelkäsi mutta ei liikkunut.
Hän näki Ernien lataavan pyssyä.
205
00:13:07,543 --> 00:13:10,751
"Viimeinen tilaisuus!" Ernie kiljui.
"Seuraava osuu!"
206
00:13:10,751 --> 00:13:11,668
Peter odotti.
207
00:13:11,668 --> 00:13:15,959
Hän katseli poikaa kaukana
leinikkiniityllä toisen pojan vieressä.
208
00:13:15,959 --> 00:13:18,168
Pyssy nousi taas olkaa vasten.
209
00:13:18,168 --> 00:13:21,543
Hän kuuli pamauksen,
kun luoti osui häntä reiteen.
210
00:13:21,543 --> 00:13:24,334
Hän ei tuntenut kipua,
mutta isku oli kova,
211
00:13:24,334 --> 00:13:27,126
kuin häntä olisi lyöty lekalla.
212
00:13:27,126 --> 00:13:30,126
Se iski hänen molemmat jalkansa oksalta.
213
00:13:30,126 --> 00:13:32,168
Hän haparoi otetta käsillään.
214
00:13:32,168 --> 00:13:35,918
Pieni oksa, josta hän piti kiinni,
taipui ja katkesi.
215
00:13:44,626 --> 00:13:49,084
Kun joillakin tulee mitta täyteen
ja sietokyky ylittyy,
216
00:13:49,084 --> 00:13:51,709
he lyyhistyvät ja luovuttavat.
217
00:13:51,709 --> 00:13:57,584
Toiset taas, vaikkakin harvat,
eivät jostain syystä koskaan lannistu.
218
00:13:57,584 --> 00:14:00,918
Sellaisia kohtaa sodassa
ja rauhankin aikana.
219
00:14:00,918 --> 00:14:03,043
Heillä on vankkumaton sisu.
220
00:14:03,043 --> 00:14:06,668
Mikään kipu,
rääkki tai edes kuolemanvaara -
221
00:14:06,668 --> 00:14:08,876
ei saa heitä luovuttamaan.
222
00:14:08,876 --> 00:14:11,418
Pikku Peter Watson oli sellainen.
223
00:14:11,418 --> 00:14:16,084
Siinä kamppaillessaan
ja yrittäessään pysyä puussa -
224
00:14:16,084 --> 00:14:19,959
hän oivalsi yhtäkkiä, että hän voittaisi.
225
00:14:19,959 --> 00:14:23,209
Hän kohotti katseensa
ja näki järven yllä valon,
226
00:14:23,209 --> 00:14:27,876
niin kirkkaan ja kauniin,
ettei hän voinut irrottaa katsettaan.
227
00:14:27,876 --> 00:14:31,209
Valo kutsui häntä luokseen,
228
00:14:31,209 --> 00:14:35,293
ja hän heittäytyi sitä kohti
levittäen siipensä.
229
00:14:37,001 --> 00:14:39,918
Kolme ihmistä sanoi
nähneensä suuren joutsenen -
230
00:14:39,918 --> 00:14:42,126
kylän yllä sinä aamuna:
231
00:14:42,126 --> 00:14:46,084
opettaja, apteekin kattoa
korjaamassa ollut mies -
232
00:14:46,084 --> 00:14:48,501
ja niityllä leikkinyt poika.
233
00:14:48,501 --> 00:14:51,584
Rouva Watson, joka oli pesemässä astioita,
234
00:14:51,584 --> 00:14:54,834
sattui katsomaan ulos
juuri sillä hetkellä,
235
00:14:54,834 --> 00:14:59,959
kun jokin iso ja valkoinen
putosi takapihan nurmikolle.
236
00:14:59,959 --> 00:15:05,668
Hän säntäsi ulos ja vajosi polvilleen
maassa makaavan ainoan poikansa viereen.
237
00:15:06,501 --> 00:15:09,959
"Kultaseni!" hän huusi. "Poikakulta!
238
00:15:11,876 --> 00:15:13,126
Mitä tapahtui?"
239
00:15:17,334 --> 00:15:20,584
"JOUTSEN" SYNTYI TOSIELÄMÄN LEHTIJUTUSTA,
240
00:15:20,584 --> 00:15:24,001
JOTA DAHL SÄILYTTI
IDEAVIHKOSSAAN 30 VUOTTA.
241
00:15:24,001 --> 00:15:27,251
HÄN KIRJOITTI TARINAN LOKAKUUSSA 1976.
242
00:16:29,293 --> 00:16:34,293
Tekstitys: Suvi Niemelä